Pitkän yhteisen elomme tieltä
Ne on voimana sydämen tallessa siellä
Ne ovat lohtuna surun ja ikävän tiellä.
Poikia kaivaten koko kennel Annastiinan väki
kuva: Tiina Hirvonen
Hyvää taivasmatkaa tipsukavereidesi luokse.
Sait elää pitkän ja hyvän elämän
kotiväki
© Anne Heilman
Kun aamu saapui, niin matka päättyi
Ja uneen uuvutti väsyneen.
Ei tunnu tuska, ei vaiva mainen.
On rauha sydämessä nukkuneen.
om. Tuula Viertonen
©Y@su
Kun polkua mennyttä katselen
sidon muistojen kukista seppeleen
siihen kukat ilon, kuin murheenkin
varrelta polun, jota kuljettiin.
"Nasun" muistolle Lahja
"Unna" rakas,
Emme sano hyvästi, vaan näkemiin.
Me tapaamme vielä sateenkaarisillalla,
Hyvää matkaa ;)
koirille varattuun ikuiseen kehtoon.
Tuuditan uneen, kuin pehmoiseen lumeen
Silitän kerran, itken kesäsateen verran
Ihan kaikesta kiitän,
muistot lohdukseni elämäni kirjaan liitän.
Johanna Niskanen
Nurmen peittoon pehmeään,
peitelkää mut lepäämään.
Uinun siellä unta syvää,
kesää ikuista ja hyvää.
Siellä kukkii kissankellot,
siniset on niityt, pellot.
Ei untani voi estää,
vain ystävyys se yhä kestää.
onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´äkkiä huomaa
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja
korvaamaton, ja
kaipuu suuri
sanaton.
Sitä emme tavoita katsellen
ja tunnemme surua syvää.
(c) Antti Mero
taistelin kaikin voimin.
Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua
kohti lämmintä ja elävää valoa.
Tahdon lähteä. Tahdon todella.
On vaikeaa jäädä.
Mutta lupaan, parhaani yritän elääkseni
vielä yhden päivän.
Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia
ja minä kokea suuren suurta rakkautta.
Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,
sillä tunnen kyyneleesi,
jotka turkkini kostuttaa.
En ole kaukana.
Lupaan sen ja toivon, että muistat sen aina;
Henkeni tulee sinua seuraamaan,
minne maailmassa matkasi johtaakaan.
Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.
Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua,
Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi ja päättää tämä elämä luonasi.
Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran, ja sano sanat, jotka toiveeni ois,
koska välität minusta tuhannen verran,
annat minun nukkua jo tänään pois.
helminä jokainen muistoiksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis,
helmist' en yhdenkään kadota sallis. Koskaan ei tiedä,
onko aikaa paljon vai vähän.
Yht'äkkiä huomaa,
se päättyikin tähän.
Muistot kauniit voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.
Ei jaksanut sydän kultainen,
vaan lähdit luokse pilvien valkeiden.
Kyyneleet eivät tuo sinua takaisin,
vaikka hetkellisesti sitä toivoinkin.
Katseesi pienessä ikkunassa,
on vieläkin muistoissani olemassa.
Talletan tuon kuvan syvälle sydämeen, kun pyyhin silmäkulmastani kyyneleen.
Nuku siis rauhassa syvää unta,
ympärilläs sateenkaaren valtakunta.
-Hannele Vänskä-
Olen siirtynyt rauhaan lempeään, silti Teidän olen, lähellenne jään. Tallentakaa menneet, parhaat muistot, muiden olla antakaa,
kun ennen voimissain,
Te minut muistakaa.
olette kanssani kaikkialla missä liikunkin,
istutte vieressäni kuljette rinnallani.
Jotta suru olisi helpompi kantaa,
jotta askel tuntuisi keveältä.
Hyvää matkaa ystäväni.
"Nökön" muistolle:
Sinut sylissäni kannoin
Viimeiselle matkallesi sinut saatoin
Lennä pieni lennä
Kyllä ne saamasi siivet kestää
ne on siivet enkelin
Kiitos ja näkemiin.....
Pieni ystäväin pieni pörröpää
Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle. Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä. Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista. Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...
Kirjoittaja tuntematon..